paijanne
8.1.1878 nro 3 sivu 6

Pieni matkakertomus.
Joulukuun20 p:nä astuimme ”Jämsä”-laiwaan Jywäskylän rannassa. ”Mihin matka?” ”Kotia Joulu-luwalle.” Maa oli walkea, lunta tuiskutti lisää, mutta järwi lainehti wielä wapaana wangitsewasta jääkuorestaan. Klo 1½ läksi laiwa liikkeelle. ”Hurraa!” soipi rannalta, samoin kaikuu laiwasta. Klo 5 tultiin Jämsän (Juokslahden) siltaan. ”Tässä ollaan yötä.” Olkoon menneeksi! Käydään odottamaan. Ahdinko on liiallinen. Ilma on salongissa raskas ja ummehtunut. Alakuloisuus alkaa rasittaa. Wuoteet lewitetään. Ne riittäwät ainoastaan puolille. Aika kuluu hitaasti, tunnit hirweän pitkät. – Wihdoinkin on klo 2. Wielä wähän aikaa ja laiwa lähtee liikkeelle. ”Proomia otetaan mukaan ja wielä saamme wiettää yön järwellä.” kauheata! Pyydämme tarkempia tietoja kapteenilta. Hän ei suwaitse niitä antaa. Ainoastaan ”häwetkäät” ja ”tietäkäät huutia1” on hänellä wieraan waraksi. – Waikeaksi sulawia makupaloja! – Pyydämme tähän selitystä. ”Jos ette tahdo seurata niin jätän teidät waikka keskelle Päijännettä” tärähtää nyt. Myrsky kiihtyy. ”On mahdotonta ruweta proomuja hinaamaan.” Hywä! Laiwa keikkuu. Kannella oliat kastuwat. Naiset sairastawat meritautia. Kaikki toiwoo matkan kiireesti kuluwan. Päästään Wääksyyn. Kanawa on ohuessa jäässä. Laiwa särkee sen helposti ja seisoo pian ylä puolella sulkua. ”Mahdotonta päästä edemmäksi,” selittää kapteeni nyt. Sanotaan tehtyin päätöksen: ”tänään ei mennä Lahteen waikka p–le olis!” mutta lieköhän tuo totta?. Totta on kuitenkin se, että me jäimme Wääksyyn ”puille paljaille” kulkuneuwojen suhteen. Armas koto ja omaiset oli kaikkein mielessä ja matka sinne tuli näin odottamatta keskeytetyksi. Ikäwää! – Mutta ”hätä keinon keksii.” Niinpä nytkin. – Tästä saamme kiitoksella manita hra Wirzeniusta, Wääksystä, joka antoi hewosiansa meidän käytettäwäksi, päästäksemme ensimäiseen kiewariin. –
Kiitoksia kyydistä hra kapteeni! Me toiwomme ei koskaan enään tarwitsewamme luottaa Teidän apuunne! –

Matkustaja.


paijanne-2
22.1.1878 nro 7 sivu 1

(Lähetetty.)
Mielipahalla olemme Päijänteen 3:sa numerossa lukeneet ”Matkustajan” kertomuskyhäelmän matkastansa Jämsälaiwalla wiime Joulukuun 20 ja 21 päiwänä. Luuleeko ”matkustaja” tosiaankin muiden matkakumppanien muulla kuin mielipahalla woiwan lukea hänen kopeaa kiitoksen sanomistansa Jämsälaiwan kaikin puolin kohteliaalle ja arwossa pidettäwälle katteinille? Oliko se hänen syynsä, että laiwassa oli paljon matkustajia ja ahtaus suuri? Eihän myöskään ”matkustaja” mahtane sitä moittia, että miessalonki oli matkustawien maisten käytettäwäksi jätetty, Juuri ahtaan tilan wuoksi olemme katteinille sitä enemmän kiitolliset siitä, että hän lumipyryssä ja pimeässä pyrki yöksi Juokslahteen, jossa kaikki, jotka tahtoiwat, hywin woiwat saada pitkät tunnit kulumaan maaten lämpöisessä huoneessia. Warain aamulla kl. 3 aikaan laiwa taas lähti Juokslahdesta. Josko proomia otettaisiin mukaan tai ei, sehän ei koskenut ketään muuta kuin katteinia. Se siis, joka ”tarkempia tietoja saadaksensa” sekaantuu toisen asioihin, ja tekee waatimuksia ja wäittää, että olisi luwattu määrätyllä ajalla tulla perille (tietysti ei tänä wuodenaikana ja myrskyssä ollut mahdollista mitään semmoista luwata) y.m., se sulattakoon ne makupalat, jotka käytöksellään itse itselleen on walmistanut. – Niin loukkaawaa ja huonoa, kuin ”Matkustajan” katteinia moittiminen on, niin kummalta näyttää, että hän, jolla nähtäwästi ei koskaan ole laiwalla ollut tehtäwää minään muuna kuin matkustajana, woi katsoa kummastuttawaksi, että hän jätettiin Wesijärwen kanawalle, kun sekä katteini että kanawan päällysmies katsoiwat mahdottomaksi kulkea edemmäksi. Tietysti katteinilla aina on oikeus paraan ymmärryksensä mukaan hoitaa toisen hänen haltuunsa uskomaa omaisuutta. Mitä taas ”kulkuneuwoihin” tulee, niin ei suinkaan kukaan jäänyt ”puille paljaille”, kun kaikki tuota pikaa saiwat hewosia eikä kenekään tarwinnut jäädä pois Helsinkiin mnewästä rautatiejunasta, johon laiwan aikomus oli ehtiä.
Nämä sanat owat allekirjoittaneet, jotka samalla kertaa matkustiwat, tahtoneet lausua ”Matkustajan” ykspuolista käsitystä oi’astaksensa ja samalla kiittää katteinia, joka säästi meidät pitkästä waiwaloisesta matkasta.

O. R. Agricola. – Lönnroth. – M. Hirn.