uusi_suometar
6.3.1878 nro 28 sivu 3

Maaseuduilta.
– Asikkalasta
Maaliskuun 2 p:nä. Lähes kaksi wuotta on jo siitä kulunut kun wiimein kirjoitin täältä uutisia Uuden Suomettaren palstoihin. Tämä on jotensakin pitkä aikakausi, minkä kuluessa woipi paljon tapahtua ja muuttua niin aineellisesti kuin henkisesti ja jopa wielä siweellisestikin. Niinpä on täällä meilläkin. Emme mekään ole alallamme seisoneet, waan, jouduttuamme etenemisen pyörteeseen, on se muassaan huomaamattamme meitä wienyt. Kuka kaksi wuotta sitten oli meistä se, joka ajatteli ja uskoi että puolentoista wuoden perästä meillä on kaksi ylhäisempää kansakoulua, – ei niin kukaan –; periwastoin hallitsi meissä silloin se ajatus ja mieli-ala että me emme moniin aikoihin wielä pääse siihen kantaan että saattaisi kansakouluja asettaa. Olipa tuon asian kanssa miten tahansa, mutta niin ainakin, että wiime syyskuun 20 päiwänä Kurhilan kylässä ja muutamia päiwiä sen jälkeen Wesiwehmaan kylässä täällä aukaistiin ylhäisempi kansakoulu, edellisessä kylässä tyttö- ja jälkimmäisessä poikalapsille. Syyslukukautena oli poikakoulussa 15 ja tyttökoulussa 32 lasta. Nyt luulen ma käypi poikakoulussa 31 ja tyttökoulussa 41 lasta. Mitenkä nyt nämä koulut, jotka owat meidän nykyisen, nuorison ja lasten kaswatuksesta erinomaisinta huolta ja surua pitäwän, kunnioitettawan prowastimme toimenpiteistä syntyneet ja asetetut, eikä kenenkään muun henkilön, tulewat täällä menestymään ja waikuttamaan, on wielä waikea sanoa; sitä näyttänee tulewaisuus. Niitten waikutuksesta puhuminen olisi sama kuin jos peltomies kylwäessänsä haastelisi sadon suuruudesta ja hywyydestä, Sen kyllä tietää jokainen järjellisesti ja puolueettomasti ajattelewa ihminen: jos paikkakunta koulua suosii, jos kodin ja koulun wäli tulee tutuksi ja rakkaaksi, niin silloin on myös koulun oleminen seisowa ja luja, ja jos sillä sitten on wielä kelpo opettaja, niin ei siltä odotettua waikutustakaan ole pois jääpä. Hyvin hupaista oli nähdä ja kuulla syyslukukautta lopetettaissa, mitenkä lapset, joista muutamat eiwät liene kouluun tultuansa osanneet mitään, oliwat kolmen kuukauden luku-ajalla niin edistyneet että woiwat aiwan tyydyttäwästi wastata ja selittää tehtyjä kysymyksiä niissä aineissa, mitä he lukukautenansa oliwat lukeneet, joka seikka näyttänee että opettajatar ja opettaja oliwat kiitettäwällä uutteruudella ja taidolla painawaa ja waikeaa tehtäwäänsä toimittaneet. Yksi kohta mielestäni on kumminkin wähän haitallinen näille kouluille, nimittäin se, että niillä ei ole omituisia huoneita, waan owat hyyrätyissä, joita täällä ei tahdo saada tarpeen waatimuksen mukaisia, ja mikä wielä pahempi, me emme kenties moneen wuoteen woi korjata tätä epäkohtaa, sillä täällä ruwetaan nyt rakentamaan tiilistä uutta kirkkoa, joka rakennus jotensakin niellee meidän aineelliset waramme. Sen kustannus-ehdoitus, jos en wäärin muista, nousee 210,000 à 215,000 markan paikoille. Rakennus-aineita on jo aluksi hankittu ja paikalle tuotu, niinkuin kiwijalan kiwiä, tiiliä, kalkkia, pelkkoja ja muita aineita. Mitä näitten aineiden ostoiksiin ja muihin kustannuksiin, lukematta pitäjältä tuotuja aineita ja tehtyjä päiwätöitä, lienee jo mennyt kirkon rakennuskassasta, en tiedä. – Terweyden tila pitäjässämme oli wiime wuonna ja on wielä nytkin huono. Täällä näet raiwosi punarokko ynnä sen kanssa yhdistynyt kulkkutauti, johon kuoli paljon ihmisiä ja erittäinkin lapsia. Punarokko on tosin nyt jo kadonnut, waan kuolewaisuus ei kumminkaan wielä ole wähentynyt. Olipa eräänä sunnuntaina muuan wiikko sitten, kolmetoistakin ruumista haudattawana, jotka wiikon kuluessa oliwat kuolleet. – Muutoin woin menneestä wuodesta sanoa ja kertoa: talwi oli hywin kylmä, luminen ja pyryinen; kewät kylmä ja pitkä; kesä alkoi wasta kesäkuun alussa, oli kylmä ja jotensakin sateinen tai ainakin sateisempi kuin useammat edelliset kesät; syksy pitkä ja olisi ollut hywinkin kaunista, waan oli sateinen ja tuulinen. Syyskuun puoliwälissä sataa pirahutti wähän luntakin ja oli kylmä, mutta kun tuuli kohta kääntyi etelään, niin talwen merkit kaikki katosiwat. Joulukuun 10 p:nä täällä kirkonkylän pelloista wielä noukittiin kukkiwia kukkasia. Aina puoliwäliin sanottua kuuta lienee talonpoi’aisten sarwikarja ja lampaat saaneet elatuksensa pellon pientareista ja niituista, jonkatähden nyt heinillä täällä ei ole oikein puoletkaan siitä hinnasta, mitä edellisinä wuosina oli. Lunta satoi wasta joulukuun 17:sta päiwää wasten yöllä, joka sitten ei enään sulanut. Pitkällisen syksyn tähden oliwat wedetkin täällä hywin kauan auki. Wesijärwen kanawa jäätyi 20:tenä päiwänä joulukuuta, Wesijärwi joulu-aattona: Päijäne sanotun kuun wiime päiwinä. Joulun aatto-iltana wielä toi Haapakoski niminen höyryalus Jywäskylästä Anianpeltoon matkustawaisia, sekä 26 ja 27 päiwinä mainittua kuuta nähtiin höyryalukset wielä wiilettelewän ja kyntäwän Päijänteen sulia, mutta jähmettyneitä selkiä. Wuoden tulo ylipäänsä, olen asian tuntewain kuullut sanowan, oli wiime wuonna kaikista jywälajista niin paljoudeltaan kuin hywyydeltään huonomman puoleinen tai alle keski-kertaista; perunoita myöskin tuli wähemmän kuin ennen; samaten pellawia ja hanppuja saatiin wähemmän ja huonompia. Kirjeeni on jo wenähtänyt liian pitkäksi, jonkatähden minun täytyy se lopettaa.