paijanne
2.8.1878 nro 61 sivu 1

Hallituksen autettawa kohta, joka nykyään Päijänteen laiwaliikkeellä on haittana.

Päijänteellä kulkewien höyrylaiwojen luku on wiimeisillä aikoja ollut yhä enenemään päin. Wiimeisinä kymmenenä wuonna niitä on tullut lisää sen aaltoja kyntämään likemmä kaksikymmentä. Tätä nykyä kuuluu niiden luku kaikkiaan olewan 26. Tämä on jo melkoinen määrä. Lienee kyllä näinä huonoina aikoina laita niin, että niitä on hiukan liiaksikin. Wilkas liike wiimeisinä hywinä wuosina on ollut omansa herättämään mitä suurinta kilpailua tälläkin alalla, niin että useoille asianomaisille laiwojen omistajille kilpailu nykyään näyttänee liiankin suurelta, kuin kuljetettawien tawarain ja matkustajien paljous on wähentynyt, kuljettawien laiwain luku sitä wastaan noussut. Mutta – ”aika aikaa kutakin”, sanotaan. Nyt on wastaista kestäminen, mutta kaiketi ajat wanhan tapansa mukaan taas tulewat kääntymään parempaankin päin. Ainakin on syytä luulla että niin suurella järwellä kuin Päijänne on, ja jonka pantapitäjäillä ei ole suurempaa wesikulkua eli rautatietä, joten niiden tuotteet helposti ja mukawasti woitaisiin kuljettaa höyryn woimalla myömäpaikoille, missä niillä olisi edulliset hinnat säännöllisemmin ja warmemmin saatawina – että, sanomme, tällaisella järwellä laiwaliikenteellä on olewa tärkeä tehtäwänsä, joka hywinkin on palkitsewa waiwat niille, jotka sitä harjoittawat. Näihin saakka on Päijänteen laiwaliike melkein yksinomaisesti tarkoittanut sen eteläistä ja pohjoista päätä. Ja se wäli sille wieläkin antaa koko joukon suuremmat tulot ja enemmän tehtäwää kuin läntiset ja itäiset rannikot, koska pohjoisessa päässä on Jywäskylän kaupunki wälittämässä laweiden alojen tarpeiden tyydyttämistä. Hiukkasen ehkä saapi laiwaliike tällä wälillä kohdakkoon awattawan Kalkkisten kanawankin kautta waurastumisen lisää. Mutta wastedes on se hankkiwa ja hakewa itselleen wahwiketta, tuloja ja tehtäwää, Päijänteen itäisellä ja läntisellä rannikolla, enemmän ja huolellisemmin kuin mitä näihin saakka on tapahtunut. Mitä enemmän karjanhoito uudempaan tapaa pidettyine maitotalouteneen, maanwiljelys ynnä muut elinkeinot näillä seuduin kohoawat ja edistywät, sitä enemmän tietysti laiwaliike saapi niiltä wietäwää ja tuotawaa. Niiden kohoaminen taas riippuu tuotteiden helposta ja mukawasta kaupaksi saamisen tilaisuudesta niin suuressa määrässä, että ilman sitä itse kohoamisesta ei tahdo tulla juuri mitäkään. Toki esitelty rautatie, kun se joskus saataneen aikaan, tulee itäpuolella olewain rantapitäjäläisten liikettä jotenkin wetämään laiwoilta puoleensa. Mutta sittenkin tulee kaikki läntisen rannikon kauwemmaksi tarkoittawa liike kesä-aikoina jäämään yksinomaisesti laiwojen wälitettäwäksi.
Rautatien saaminen on wielä tietymättömissä olewan tulewaisuuden, tiesi kuinka kaukaisen, hallussa ja tehtäwänä. Nykyisen ajan liikkeen tarpeita ja waatimuksia palwelemassa suuremmassa määrässä näillä seuduin on yksinään laiwat. Tarkoituksensa saawuttamiseksi on niiden ulontaminen waikutustansa mitä useimmille kohdille sen rannikoita. Mutta mitä enemmän ne sitä rupeewat tekemään, sitä tuntuwammaksi ja haitallisemmaksi käypi niille se puute, mikä jo näihinkin saakka on niille ollut sangen suurena wastuksena, se, näet, että mainitun järwen luodot ja karit eiwät ole merkattuina, eikä sywyydeltää mitattuina, eikä mitäkään merikarttoja siitä ole laitettuina.
Kuinka suurta haittaa tämä puute tekee laiwakululle niin luotopohjaisella järwellä kuin Päijänne on, sen tietää omasta kokemuksesta jokainen, joka sillä on laiwaa kuljettanut, ja se on helppo myöskin jokaisen asiaan wähemmänkin tutustuneen ymmärtää. Niin kauwan kuin pysytään enimmästi kuljetulla wäylällä, käypi kulku enimmiten ilman mitäkään waurioiden tarjoa päinsä, jos luotettawa luotsi on mukana ja laiwan kuljettajana on semmoinen, joka kuljettawan wäylän wanhastaan tuntee. Mutta mistäpä semmoinen luotettawa ja paikat tarkoin tuntewa luotsi on aina saatawana? Puhumattakaan harwemmin kujettujen paikkojen tuntewista, ei näytä niin olewan otettawana edes niitäkään, jotka tawallisemmilla kulkuwäylillä olisiwat ihan warmoja ja luotettawia. Höyrylaiwa ”Heinolalle” joku aika sitten luotsin syystä tapahtunut wahinko on tästä hywä todistus. Onnellinen seikka tässä onnettomassa kohtauksessa oli, että laiwa oli lujatekoinen ja uusi; mutta sittenkin lienee wähältä käynyt, ettei se wajonnut. Kun tämmöisiä waurioita saattaa olla tarjona selwällä päiwällä ja tawallisella kulkuwäylällä, mitä wähäntäkään luotettewampi wakuus sitte onkaan kuljettaessa, jos tarwe niin waatisi, enemmän siwulla olewilla suunnilla. Seurauksena tästä epäwarmuudesta taas on, että niitä suuntia enimmiten laiminlyödään – suureksi wahingoksi wilkkaamman liikkeen aikaan saamiselle.
Yhtenä esteenä kulku-merkkien paikallaan pysymiselle Päijänteen selillä olemme kuulleet mainitatwan tukkilauttojen uiton. Ne muka weisiwät merkit mukanaan. Tämä kyllä merkkauksessa huomattawa seikka, mutta suinkaan ei mahtane tehdä sitä mahdottomaksi. Woihan merkit olla wankoilla ankkureilla pohjassa niin kiinni sekä niin raketut, että päälle kunkewan lautan alle helposti waipuwat ja sieltä taas nousewat, kun lautta on ylitse mennyt.
Laiwaliikkeellä Saimaalla on nautittawana se etu, minkä aikaan saamista Päijänteen selille tässä olemme esitelleet. Saimaalla on myöskin luotsi-asemia, missä tarpeen niin on katsottu waatiwan. Suotawa olisi, että hallitus panisi yhtäläiset laitokset Päijänteellä toimeen. Sitä hartaasti haluawat, sen tiedämme, kaikki, jotka täkäläistä laiwaliikettä harjoittawat, tahi joilla sen kanssa jollakin tawoin on enemmän tekemistä.