uusi_suometar
27.11.1880 nro 142 lisälehti

Kirjeitä maaseuduilta.
Asikkalasta.
Uusi kirkkomme, joka on rakennustaiteellisessa katsannossa kauniimpia maankirkoista, pyhennettiin wiime kuun 24 päiwänä korkea—arw. piispa Hornborg’ilta.
Prowastimme, joka on kansakoulutarkastaja, on nuori ja hywin neroisa, samoin apulaisensa, joka tulee, ikäwätä kyllä, kohtamaita muuttamaan Hartolaan wirkaa tekewäksi kirkkoherraksi. Kansakouluillamme, joita on 5, kaksi ylhäisempää, yksi kummallakin sukupuolella, ja 3 aihaisempaa tahi kiertokoulua, on tawallista neroisammat opettajat. Kunn. kanttorimme Helenius, joka on ollut liki 13 wuotta kuntamme lautakunnan esimiehenä ja yhtä monta wuotta almu-isänä y.m., nimitettiin wiime kuun loppupuolella säädyllisyyden ja neroisuuden tähden director cantus’eksi. Hän on noin 40 wuoden ijässä ja ollut noin 15 wuotta kanttorina. Kauppiaita on kunnassamme 10, joista yhdellä myös on siwukauppa, siis 11 kauppapuotia, ja joka puodissa myödään olutta kunnan luwalla. Noin wuosi sitte, kun siitä oli kunnalliskokous, myönsiwät kuntalaisemme yksimielisesti jokaisen kauppiaan myödä olutta sen-tähden, että tulisi salamyymälät torjutuksi, joissa tawallisesti myödään öilläkin ja pöhnäisillekin, ja ettei oluttehtaat asettaisi myömälöitä, joita täällä ei olekkaan, kun niissäkin on se pieni wika että myöwät myöhemmin illalla ja warhemmin aamulla, kuin kauppapuodeissa, sekä sentähden, kun kauppiaat, jotkä tawallisesti owat säädyllisempiä, kuin tawalliset oluen myöjät, owat luonnollisesti hartaimpia muun tawaran myömiselle, eiwätkä sentähden suwaitse juopuneita puodeissaan, missä käypi sääty- ja selwiä muun tawaran ostajia, mutta myöjä tehtaan myymälässä, jolla ei ole muuta tawaraa myötäwänä, luonnollisesti on hartaampi kaupittelemaan oluttaan. — Olkoon tässä siwumennen, sanoo Hausjärwen Mattikin, joka kerskaa kuntansa kestikiewaria Uud. Suom. lisälehdessä N:o 127, yhden kauppiaan kunniaksi sanottu, että hän joka on ainoana kauppiaana siinä kylässä, ei myönyt tänä wuonna Anianpellon markkinoilla, joita yleisö on aina wielä pitänyt wanhan tawan jälkeen lokakuun ensipäiwinä, yhtään pulloa olutta, waikka olisi siihen ollut oikeutettu, ja sentähden ei ollutkaan tuskin yhtään hiiwaista henkeä koko markkinoilla, waikka niitä oli tuhansia koossa. Niin älykkäästi meidän kunnassa asiat asetetaan, eikä niin, että sanomalehdissä tarwittaisi panetella toinen toisiamme. Ystäwällisesti kerron Hausjärwen Matin mainitusta kirjeestä tähän yhden pätkän:
”En ole milloinkaan kenenkään, ei juomarinkaan, kuullut puolustawan olutmyymälöitä, waan päinwastoin sadattelewan ja nimittelewän niitä ”kapakoiksi”, joissa myydään turmion tuottawaa juomaa. Sen kyllä tietäwät olutkauppiaatkin”.
Siihen minä heti sanon, että ainakin puolustan julkisia olutmyymälöitä, waikka olen juonut olutta. Sillä eihän meillä maalaisilla ole mitään muutakaan wirkistyttäwää nauttimista saatawana, itsellemme eikä wieraille. Wai olemmeko niin paljon helpompia esim. kaupunkilaisista, joilla yksin on ulkomaan tehtaan tuotteitakin nautittawana, ettei omaa tekemäämme olutta saataisi itse ja wieraimme warana pitää?
Mainita ansaitsee, että jalot nimismiehemme, sanon monikollisesti, kun wakinaisella nimismiehellämme on apulainen, torjuwat, yksin öilläkin, salamyymälöitä ja muita asetuksia rikkoneita henkilöitä, joita täällä ei enään juuri olekkaan.

Entinen oluenjuoja