morgonbladet
30.8.1884 nro 202

– Höyrylaivaonnettomuus Päijänteellä. Höyrylaiva ”Jämsä”, joka kulkee säännöllistä reittiliikennettä Jyväskylän ja Wesijärven välillä, sai torstaina onnettomuudekseen matkalla alaspäin Jyväskylästä pohjakosketuksen niin pahoin, että laiva jouduttiin viipymättä ohjaamaan vedenpäälliselle karille jotta se ei olisi uponnut matkustajineen kaikkineen. Onneksi tapauksessa ei menetty ihmishenkiä, vaikka vaara oli uhkaava.
Eräs matkustaja on luovuttanut tapahtumasta H. D:lle yksityiskohtaisen kuvauksen, jota tässä lainaamme. – ”Jämsä”, jonka lähtöaika Jyväskylästä on kello 4 aamulla, voi sumun takia lähteä vasta kello 7 aamupäivällä. Laivassa oli kolmekymmentä matkustajaa ja järvi oli peilityyni. Päällikkyyttä ei hoitanut höyrylaivan kapteeni vaan toinen kokenut höyrylaivankapteeni, joka useita vuosia on ollut laivassa päällikön apulaisena ja on useita kertoja aikaisemmin hoianut päällikkyyttä. Jo oli suuri osa Paijännettä matkattu, kun Sysmän ja Hinttolan välisellä osuudella kello 1/2 3 iltapäivällä, jolloin matkustajat sekä niin kapteeni kuin perämies olivat keskipäivän aterialla, tuntui äkkiä kauhea jysäys, joka aiheutti kauhean sekasorron laivan joka kolkassa. Ihmiset kaatuivat nurin, pöydät ja tuolit ja kaikki mikä oli irtonaista meni kumoon ja vettä alkoi virrata niin salonkeihin kuin konehuoneeseen. Onneksi ei tapahtunut mitään räjähdystä, kiitos konemetarin valppauden; vesi oli jo ulottunut hänen vyötäröönsä, kun hän kapusi ylös konehuoneesta.
Perämies oli, kun hän lähti lounaalle, näyttänyt ruorimiehelle, mitä kurssia tämän oli seurattava avoimessa salmessa, jossa laiva silloin oli. Mutta selvittämättömästä syystä laiva ajautui väärälle kurssille, sillä kun perämies hetken kuluttua tuli kannelle, se ponnisteli täyttä vauhtia kahden karin välistä aukkoa. Perämies huomasi heti vaaran, mutta onnettomuutta oli myöhäistä estää. Höyrylaiva törmäsi täydellä vauhdilla vedenalaiselle karille, meni sen yli, mutta kuten sanottu vettä alkoi heti vuotaa joka suunnasta. Päällikkö, joka matkustajien tavoin syöskyi ylös, antoi välittömästi ohjata lähellä sijaitsevalle karille, joka normaalin vedenkorkeuden aikaan ylettyy vedenpinnan yläpuolelle. Keula tartui siihen lujasti, mutta perä vajosi yhä enemmän, kunnes vesi yletti kannelle. Silloin myös perä otti pohjaan ja laiva kallistui hitaasti toiselle kyljelle.
Tällä väli laskettiin alas pelastusveneet, ja niiden avulla vietiin matkustajat osaksi lähimpään rantaan, osaksi he asettuivat pienelle karille. Levottomuus oli varmasti ollut suurta, erityisesti naisten ja lasten keskuudessa, mutta päällikön rauhalliset ohjeet ja kehoitushuudot saivat kasvamassa olleen paniikin hiipumaan.
Sen jälkeen kun matkustajat ja heidän tavaransa oli saatu kovalle maalle laivasta, lähetettiin muutamia miehiä pyytämään apua hinaajasta, joka oli ohitettu noin puoli tuntia aikaisemmin. Tämä, yksi kapteeni W. Ruthin höyrylaivoista, ”Ukko”, joka oli hinaamassa suurta tukkilauttaa, kiiruhti nopeasti onnettomuuspaikalle, mutta sillä aikaa kun se pysähtyi ottamaan kannelleen ”Jämsän” matkustajia, lähestyi toinen höyrylaiva, ”Haapakoski”, jolla oli proomu hinauskydessään. Ja kun ”Ukko” ei voinut jättää suurta lauttaansa tuulen vietäväksi, otti ”Haapakoski” huolekseen matkustajien viemisen kovalle maalle.Nämä saapuivat siten hyvässä hoidossa Vesijärvelle kello 11 illalla. ”Jämsän” päällystö ja miehistö oli edelleen jäänyt hylylle.
Ihmishenkiä ei siis, kuten sanottu, menetetty tässä onnettomuudessa; vieläpä enin osa matkustajien tavaroista kuuluu pelastetun. Mutta höyrylaiva itse lienee kärsinyt pahoin onnettomuudessa; otaksutaan, että se on haljennut pohjasta. Sen mukaan mitä Helsingistä ilmoitetaan, on ”Jämsä” purjehtinut vakuuttamattomana. Vakuuttamattomia lienevät olleet jopa ravintolan astiastot; ne menivät sen sileän pirstoiksi voimakkaassa törmäyksessä.

[Käännetty alkuperäisestä ruotsinkielisestä uutisesta. H. D. oli Helsingfors Dagblad.]