Asikkalan kolme kaupunkia

Suuren Pohjan sodan ja ison vihan jälkeen tyngäksi pienentynyt Ruotsi ryhtyi etsimään keinoja eniten kärsineen valtakunnanosan eli Suomen olojen parantamiseksi. Tarkoitusta varten perustetut tutkijakunnat selvittivät elinkeinojen kehittämisen lisäksi erityisesti liikenneyhteyksien parantamista. Se tarkoitti tuolloin 1700-luvun alkupuoliskolla vesiteiden perkaamista ja kanavien kaivamista vähintäänkin rahtiveneillä kuljettavaan kuntoon. Erityisesti tutkittiin Päijänteen yhdistämistä rannikoille vesiväylien kautta.
Tähän liittyi ajatus kauppapaikkojen perustamisesta näiden vesiväylien varrelle. Vuonna 1739 valmistuneessa mietinnössä ehdotettiin ensimmäistä kertaa kauppalan tai sisämaan kaupungin perustamista Vääksyn Anianpeltoon. Mietintöä käsiteltiin seuraavilla valtiopäivillä ja 22.8.1741 tehtiin päätös kauppapaikan perustamisesta Anianpeltoon sekä Harjuun, mikä tarkoittaa nykyistä Tamperetta.
Välittömästi tämän jälkeen alkanut hattujen sota päättyi vuonna 1743 Turun rauhaan, jossa Ruotsi menetti Venäjälle lisää alueita. Raja kulki nyt Kymijokea pitkin.

kustaa_iii_textmedium
Kuningas Kustaa III.

Tämä aiheutti entistä suurempia paineita sisämaan liikenteen ja kaupan järjestämiseksi, sillä koko pohjoinen Itä-Suomi oli nyt vailla yhteyttä merelle ja rannikkokaupunkeihin. Seuraavan kerran periaatepäätös Anianpellon kauppalan perustamisesta tehtiin vuonna 1755 ja nousi uudelleen esille vesitietutkimusten yhteydessä vuonna 1773.
Kuningas Kustaa III lähti vuonna 1775 eriksgatalle – eli laajalle tutustumismatkalle – Suomeen. Kesäkuun 6. päivänä hän Helsinkiin saavuttuaan saneli lukuisia päätöksiä Suomea koskevista uudistuksista. Yksi näistä oli Anianpellon kauppalan tai kaupungin perustaminen. Samassa yhteydessä päätettiin myös Tampereen, Kuopion, Lohjan, Mikkelin sekä Saltvikin kaupunkien perustamisesta.

anianpellon_kaupunki_textmedium
Anianpellon kaupungin asemakaava vuodelta 1775.

Matkallaan kuningas kävi Anianpellossa 17.–18. kesäkuuta. Tästä vierailusta on muistona Kustaa III:n metsikkö sekä kaksi kaupunkiasemakaavaa Asikkalaan.
Näistä ensimmäinen oli Vääksyn myllypuron seutu, jolle maanmittari Henrik Gestrin laati saman vuoden elokuussa asemakaavan. Kaavassa tori sijaitsee nykyisestä kanavan sulkualtaasta itään. Kauppala on kokonaisuudessaan piirretty torin länsipuolelle. Kolme pitkää ja kolme lyhyempää katua jakavat alueen 12 kortteliin, joissa on yhteensä 35 tonttia.

Pulkkilanharjulla vapaata maata

Anianpellon kyläläiset eivät suoranaisesti vastustaneet hanketta, mutta perintötilallisina he halusivat maistaan kohtuulliset korvaukset. Ehkäpä tämän takia etsittiin vielä samassa kuussa toinen kaupungin paikka kruununmaalta. Näin syntyi Kukonharjun kaupungin kaava Pulkkilanharjulle. Tämänkin piirsi maanmittari Henrik Gestrin.

kukonharjun_kaupunki_textmedium
Henrik Gestrinin piirtämä Kukonharjun kaupungin asemakaava.

Kun tekijä on sama, kaavat muistuttavat toisiaan. Myös Kukonharjun kaupungissa on kolme pitkää ja kolme lyhyttä katua, joiden väliin jää neljän tontin kortteleita. Tonttien lukumäärä on nyt peräti 48, jokainen niistä tynnyrinalan eli puolen hehtaarin suuruinen. Gestrin on piirtänyt kaupunkiin myös torin, raatihuoneen ja kirkon.
Kaupungin eteläpuolella tienvarressa on markkinapaikka, satamalle löytyy paikkoja pitkin läntistä rantaa Karisalmen ja Nousionsaaren välillä sekä itärannalla Karisalmesta kaupungin kaakkoiskulman paikkeille.
Kumpikaan näistä kaupunkisuunnitelmista ei johtanut tämän pitemmälle. Kaupunkihanketta innokkaasti ajanut maaherra Anders Ramsay jäi eläkkeelle eikä hänen seuraajansa Anders de Bruce ollut siitä kiinnostunut. Tampere perustettiin vuonna 1779 ja Kuopio vuonna 1782.

Anianpellon toinen kaupunki

Lähes tarkalleen 150 vuotta sitten Hämeen läänin kuvernööri Otto Rehbinder kirjoitti lääninarkkitehti Carl Albert Edelfeltille:
”Esiintulleen johdosta ja minulle tehdystä ehdotuksesta määrätään Teidät täten komissiomaanmittari Riddelinin avustamana Anianpellon kylässä Asikkalan pitäjässä sopivaan paikkaan katsastamaan, mittaamaan ja kartalle laatimaan suunnitelman kaupungiksi, joka tulevaisuudessa mahdollisesti voidaan perustaa, minkä jälkeen kun tämä on tapahtunut odotan selostusta, jonka liitteenä seuraa mainittu kartta ja kuvaus.”
Kirje on päivätty Hämeenlinnan maakansliassa 13. lokakuuta 1856. Samanlaisen kirjeen sai myös komissiomaanmittari Anders Johan Riddelin.
Mistä kuvernööri oli saanut tällaisen ajatuksen päähänsä? Kuka hänelle oli tehnyt ehdotuksen, josta ei näy mitään merkintää lääninhallituksen asiakirjoissa? Asikkalan historian kirjoittaja Yrjö Blomstedt toteaa, että suullisen määräyksen Rehbinderille oli antanut kenraalikuvernööri Berg elokuussa 1856.
Kenraalikuvernööri F. W. R. Berg oli tosiaan vieraillut Hämeenlinnassa elokuun kahdeksantena päivänä laajalla koko maan käsittävällä kiertomatkallaan. Se oli hänen eriksgatansa. Ja Berghän oli epätavallisen kiinnostunut Päijänteestä ja sen myötä myös Anianpellosta.
Anianpelto oli hänelle tuttu nimi. Edellisen vuoden lopulta lähtien hän oli ollut puuhaamassa höyrylaivaa Päijänteelle; aluksi sotilaallisiin kuljetuksiin, keväällä rauhan tultua siviilikäyttöön. Hänen lähettämissään kirjeissä ja määräyksissä Anianpelto-sana oli toistunut toistumistaan. Hänen hyväksymänään oli rakennettu Anianpellon laivalaituri Mustaniemeen ja hänen kehotuksestaan oli perustettu kestikievari itse kylään.
Anianpelto kiinnosti muitakin. Jo kevättalvella oli muutama kauppias pyytänyt kuvernööriltä lupaa kaupan avaamiseksi Anianpellossa. Kesällä näitä anomuksia tuli lisää. Ilmeisesti kenraalikuvernöörin kanssa käymänsä keskustelun perusteella Rehbinder lähetti anomukset Bergille, vaikka olisi pystynyt omalla päätöksellään hylkäämään ne voimassa olevaan lakiin vedoten. Bergillä ei ollut valtuuksia päättää kauppaluvista, mutta hän lähetti anomukset suosituksellaan varustettuna senaattiin. Kenraalikuvernööri tosiaan halusi Anianpeltoon kaupungin.

Majakka, raatihuone ja kirkko

Kuvernöörin kirje oli käsky, jonka noudattamisessa ei vitkasteltu. Jo reilun viikon kuluttua, lokakuun 23. päivänä, lääninarkkitehti Edelfelt oli Asikkalassa mittaamassa Vääksyn kannasta ja luotaamassa rantavesiä. Apunaan hänellä ei kuitenkaan ollut Riddelin vaan lääninmaanmittari Albert J. von Fieandt. Nimismies Carl Ludvig Lang oli kerännyt heille kymmenen miehen työporukan ja joukon jatkoksi vielä kaksi uskottua miestä. Mittauksia kestivät kaksi viikkoa ja ne päättyivät marraskuun 11. päivänä.

anianpellon-kaupunki-1856Anianpellon kaupungin asemakaava vuodelta 1856.

Anianpellon kaupungin asemakaava ei koskaan valmistunut. Ainakaan sitä ei ole mistään löytynyt valmiina eikä kuvernööri Rehbinderkään ilmeisesti saanut lääninarkkitehdiltä pyytämäänsä selvitystä. Syynä oli ilmeisesti se, että Edelfelt lähti heti Asikkalan komennuksen jälkeen pitkälle opintomatkalle Englantiin. Ainoa asiakirja, mikä saapui lääninkonttoriin, oli nimismies Langin lasku mittausryhmän töistä. Sen 50 ruplan ja 42 kopeekan loppusummaan oli päiväpalkkojen lisäksi laskettu tarkkaan niin käytetty liitu, laudat kuin järvien peilauksessa tarvitun veneen kipparille maksettu korvaus.
Lääninarkkitehti Edelfelt tunnetaan paitsi taidemaalari Albert Edelfeltin isänä myös Helsinki–Hämeenlinna -radan asemarakennusten piirtäjänä. Hän oli ahkera ja tunnollinen ja laati varmasti myös Anianpeltoon suunnitellun kaupungin kaavan. Se, ettei kaavaa koskaan virallisesti käsitelty eikä kaupunkia perustettu, ei ole Edelfeltin vika.
Anianpellon kaupungin asemakaavaluonnosta vuodelta 1856 säilytetään Kansallisarkistossa nimellä ”Karta öfver Anianpeldo” vailla merkintöjä tekijästä ja valmistumisajasta. Kaupunki on suunniteltu samaan paikkaan kuin vuoden 1775 ehdotus eli Vääksyn joesta itään. Se noudattaa ruutukaavaa, jossa runkona on kaksi Vesijärveltä Päijänteelle johtavaa puistokatua ja yksi kaupungin länsi-itäsuunnassa halkaiseva puistokatu eli bulevardi. Näiden lisäksi kaupungissa on kymmenen muuta katua.
Tontteja Edelfelt sai pienelle alueella mahtumaan ällistyttävän paljon. Isoja tontteja on 120 (n. 2.500 m2), keskikokoisia 40 (n. 1.900 m2) ja pieniä 72 (n. 500 m2). Lisäksi Päijänteen rannalle on varattu paikka pitkälle rivistölle ranta-aittoja.
Kaupungin keskipisteenä on puurivistöjen reunustama toriaukio, jonka laidalla seisoo raatihuone ja toisella laidalla muita julkisia rakennuksia. Kirkolle on varattu paikka eteläpuoliselta harjulta. Pohjoislaidan mäennyppylällä seisoo majakka laajan puiston keskellä. Sekä Vesijärven että Päijänteen rantaan on suunniteltu mahtavat satamalaiturit.

anianpellon_asema_textmedium
Rautatie, jota suunniteltiin Hämeenlinnasta Anianpeltoon, päättyi Päijänteen rannalle suunnitellun kaupungin länsilaidalla.

Kenraalikuvernööri Berg ilmeisesti näki Edelfeltin kaupunkiluonnoksen, hän kävi itsekin paikanpäällä tarkistamassa Anianpellon syyskuussa 1857. Tällä tarkastuskäynnillä syntyi ajatus rautatien johtamisesta Hämeenlinnasta Päijänteelle – luonnollisesti Anianpeltoon. Sen tutkiminen alkoi seuraavana keväänä ja suunnitelma valmistui vuoden 1859 alkupuolella. Rata päättyi pistoratana Päijänteeseen kaupungin laitaa hipoen Vääksynjoen itäpuolella.
Saman tien suunniteltiin rata Anianpellosta Lappeenrantaan. Mutta ennen kuin se valmistui, oli otettu tutkittavaksi ratasuunta Riihimäeltä Vesijärvelle ja kanava Vääksyn kannaksen yli. Näin kehitys ajoi Anianpellon kaupunkisuunnitelman nurin parin, kolmen kiihkeän suunnitteluvuoden aikana.


Lauri Muranen


Esitelmä Asikkalan Rotaryklubissa 16.11.2006.
Julkaistu lyhennettynä Päijät-Hämeessä 29.11.2006.