Tammelan kuulut härät onkapannuja vetämässä

Tasan 150 vuotta sitten, helmikuun 18. päivänä vuonna 1856, vallitsi Hämeen härkätiellä Tammelan ja Rengon rajamailla melkoinen kaaos. Tie ja lumiset hanget sen molemmin puolin olivat täynnä hevosia, härkiä ja miehiä. Suunnattomien jalasten päällä lepäsi kaksi painavaa höyrykattilaa. Niiden edellä pitkässä jonossa kulkevat reet oli täytetty monenlaisilla koneenosilla. Siinä kulki hevosten, miesten ja härkien kiskomana höyrylaiva Storfurstenin koneisto Turusta kohti Asikkalaa.
Tammelan miehet huolehtivat kuljetuksesta jo kolmatta päivää. Letkun kievarista kaksi päivää aikaisemmin lähtenyt kolonna oli edennyt jo parikymmentä kilometriä kohti Hämeenlinnaa. Viimeiselle etapille lähdettiin hiipuvilta leiritulilta aamukuudelta, kun pimeys vielä kattoi lumisen maiseman. Väsyneet hevoset ja juhdat oli valjastettu kuormien eteen. Sekä miehet että eläimet olivat viettäneet levottoman yön asumattomalla metsätaipaleella, missä ei ollut lämpimiä majapaikkoja edes ihmisille. Päivän hämärtyessä urakka olisi kuitenkin lopussa. Lietsassa sekä koneen osat että suuret höyrykattilat voitaisiin luovuttaa renkolaisten haltuun.
Tammelan talonpoikien työryhmään kuului 131 hevosta ja hevosmiestä, 93 apumiestä ja 66 härkää. Tätä ennen kuljetuksesta olivat vastanneet ensin Pöytyän, sitten Marttilan ja viimeksi Someron miehet. Heidän jälkeensä tulisi muita työryhmiä sitä mukaa, kun kuljetus etenisi kohti Päijännettä.
Tämä kruunun transportti talvella 1856 oli niin suuri ja mieliinpainuva, että sitä muistellaan yhä Hämeen härkätien varrella ja Päijänteen rannoilla. Marttilassa kerrotaan, että silloin kuljetettiin suurta rakennuksenkokoista höyrykonetta Turusta. Onkapannu oli nostettu jalaksille ja miehet vetivät sitä köysien avulla eteenpäin. Pannu oli raskas ja tie oli mustamaan sitä kuljettavia miehiä. Pannu alla olevissa jalaksissa oli reiät, joista saattoi työntää kangen läpi niin, että alamäessä sai jarrutettua.
Päijänteen rannalla Asikkalassa puolestaan muistellaan, että nimenomaan Tammelan härät ja Asikkalan tallukkajalat ne vetivät onkapannun Härkätietä pitkin Turusta Päijänteelle.
Kumpikin perimätieto vähättelee tapausta. Kuljetettavana nimittäin oli höyrylaiva Storfurstenin koko koneisto höyrypannuineen. Siihen kuului kaksi höyrykonetta ja siipirataslaitteisto sekä kaksi höyrykattilaa, jotka kumpikin painoivat yli kahdeksan tonnia. Höyrykoneiden osista yksin kertyi 26 rekikuormallista tavaraa.
Kunnia tämän kruununtransportin onnistumisesta ei kuulunut pelkästään tammelalaisille ja asikkalalaisille. Kaiken kaikkiaan tuohon 27 vuorokautta kestäneeseen urakkaan osallistui yli 3000 miestä, 1500 hevosta ja 98 härkää 13 pitäjästä. Härkiä keksi ensimmäisenä käyttää Someron nimismies A. W. Lindeström, joka värväsi Joensuun ja Letkun väliselle taipaleelle miesten ja hevosten avuksi vielä 16 härkäparia. Nimismies Joh. Emil Eklöf Tammelasta pani paremmaksi ja komensi työhön peräti 66 härkää.
Kun kuljetukselle laadittiin aikataulua, arveltiin 130 hevosen ja hevosmiehen riittävän, jotta höyrykattilat liikkuisivat 25 kilometriä päivässä. Turun telakalle komennetut Pöytyän miehet saivat kuitenkin huomata, etteivät tuollaiset möhkäleet helpolla liikkuisi. Kummankin kattilan eteen oli valjastettu 20 hevosta, neljä rinnan viiteen riviin. Tällainen valjakko osoittautui mahdottomaksi käsitellä sen ajan kapeilla ja huonoilla teillä. Ensimmäisenä päivänä kulkue eteni nelisen kilometriä eli juuri ja juuri ohi Tuomiokirkon.
Vahingosta viisastuneena miesten määrää lisättiin ja hevosten vähennettiin. Vaikeissa mäkipaikoissa suuret reet liikkuivat parhaiten, kun niitä kiskottiin miesvoimin.
Kuljetus oli yksi osa Oolannin sodan mukanaan tuomista sotaponnisteluista. Suomen kenraalikuvernööri F. W. R. Berg suunnitteli sotajoukkojen nopeaa liikuttelua varten Päijänteelle kuljetuslaivaston. Se rakennettiin Asikkalassa talvella 1856. Proomuja vetämään tehtiin höyrylaiva, jonka tarpeisiin kuljetettiin koneisto Turun telakalla seisoneesta vanhasta Storfurstenista.
Höyrylaiva Suomi valmistui suunnitelmien mukaan kevääseen mennessä. Sotakuljetuksiin se ei kuitenkaan ehtinyt, sillä Krimin sodan eli Oolannin sodan rauha oli solmittu maaliskuussa Pariisissa. Suomi siirtyi rauhan tehtäviin ja välitti liikennettä Päijänteen pohjoispäässä olevan Jyväskylän ja eteläpäässä sijaitsevan Anianpellon välillä ansiokkaasti 11 kesän ajan. Se oli Päijänteen ensimmäinen höyrylaiva.

Lauri Muranen



Julkaistu Forssan Lehdessä 18.2.2006.