Onkapannujen veto loi tallukkajalkojen maineen

Hillilän Laatikkaanmäessä velloi tasan 150 vuotta sitten melkoinen tungos ja äänten pauhu. Lähes parisataa miestä ja 18 hevosta oli kiskomassa kahta valtavankoista rekikuormaa Kerolan notkosta ylämäkeen nousevalla tiellä. Siinä käytettiin raakaa voimaa kirousten ja piiskansivallusten ryydittämänä. Ylös pyrkivän joukon edellä kulki lisäksi kaksi kolonnaa, joissa lähes sata hevosta veti täysiä rekikuormia.
Oli maaliskuun 2. päivä vuonna 1856. Tuona päivänä luotiin pohja sanonnalle Asikkalan tallukkajaloista. Vaikka tallukoita ei enää käytetä, niiden kaiku on säilynyt hotelli Tallukan sekä latuyhdistys Asikkalan Tallukkajalkojen nimessä.
Vähä-Äiniölle ja Pulkkilaan suuntaavat reet oli lastattu höyrykoneen osilla ja siipirattailla. Laatikkaanmäen rinteessä puurtavan miesjoukon ympäröimänä kulki puolestaan kaksi suurta, yli kahdeksan tonnia painavaa höyrykattilaa. Tässä vietiin höyrylaiva Storfurstenin koneistoa Turusta kohti Päijännettä.
Kummankin höyrykattilan alla oli kolme jykevää, juuri tähän tarkoitukseen valmistettua rekeä. Hevoset ja osa työmiehistä kiskoi painavia kuormia köysin, osa vipusi rekiä eteenpäin puukangilla, jotka oli työnnetty jalaksiin tehtyihin reikiin. Alamäessä kankia voitiin käyttää vauhdin jarruttamiseen.
Asikkalan miehet olivat ottaneet kuljetuksen vastuulleen aamuhämärissä Kurhilan kievarin pihasta. Siihen sen oli edellisiltana tuonut Padasjoelta koottu työryhmä. Heitä ennen kuljetukseen olivat osallistuneet jo yhdentoista muun pitäjän miehet.
Tämä kruunun transportti oli niin mahtava, että sitä muisteltiin vuosikymmeniä jälkeenpäin sekä Hämeen Härkätien varrella että Päijänteen rannalla. Juuri tähän viittaa Asikkalassa vieläkin silloin tällöin kuultava sanonta: ”Tammelan härät ja Asikkalan tallukkajalat vetivät parhaiten” tai ”Tammelan härät ja Asikkalan tallukkajalat vetivät onkapannun Turusta Anianpeltoon”.
Parhaiten ne saattoivat vetää, mutta vetämässä oli paljon muitakin. Kaikkiaan 27 vuorokautta kestäneeseen kuljetusurakkaan osallistui yli 3000 miestä, 1500 hevosta ja 98 härkää 13 pitäjästä. Härkiä keksi ensimmäisenä käyttää Someron nimismies A. W. Lindeström, joka värväsi Joensuun ja Letkun väliselle taipaleelle miesten ja hevosten avuksi 16 härkäparia. Nimismies Joh. Emil Eklöf Tammelasta pani paremmaksi ja komensi työhön peräti 66 härkää.
Asikkalan nimismies Carl Ludvig Lang oli tuonut Kurhilan kievariin 116 hevosmiestä rekineen sekä 144 jalkamiestä. Vaikka puhutaan Asikkalan tallukkajaloista – tässä joukossa oli väkeä jokaisesta pitäjän itäpuolen kylästä – mukana oli miehiä ja hevosia myös kaikista Hollolan vesikansan kylistä. Ne kuuluivat tuolloin Asikkalan nimismiespiiriin.
Tallukkajaloiksi miehiä kutsuttiin jalkineidensa takia. Tallukka oli oikeastaan veralla tai saralla päällystetty sukka, jonka pohjaan oli ommeltu pellava- tai hamppukangasta. Pohja kyllästettiin vedenpitäväksi tervalla. Se oli hämäläisten talvijalkine.
Kun kuljetukselle laadittiin Turussa aikataulua, arveltiin päivämatkaksi 25 kilometriä. Näin Päijänteelle olisi päästy kymmenessä päivässä. Turun telakalle komennetut Pöytyän miehet saivat pian huomata, että edessä oli todella hankala tehtävä. Vaikka kummankin höyrykattilan eteen valjastettiin neljä hevosta rinnan ja viisi peräkkäin – siis 20 hevosta valjakkoa kohti – ei ensimmäisenä päivänä edetty kuin vajaat neljä kilometriä.
Kokemuksesta viisastuneena miesten määrää lisättiin ja hevosten vähennettiin. Silti viimeiseen 12 kilometrin osuuteen Kurhilasta Anianpeltoon meni kaksi vuorokautta. Saman verran kului aikaa rekikolonnalla, joka vei tarvikkeita Vähä-Äiniölle.
Kuljetus oli yksi osa Oolannin sodan mukanaan tuomista sotaponnisteluista. Suomen kenraalikuvernööri F. W. R. Berg suunnitteli sotajoukkojen nopeaa liikuttelua varten kuljetuslaivaston Päijänteelle. Se rakennettiin Vähä-Äiniöllä talvella 1856. Proomuja vetämään tehtiin höyrylaiva, jonka tarpeisiin kuljetettiin koneisto Turun telakalla seisoneesta vanhasta Storfurstenista.
Höyrylaiva Suomi valmistui suunnitelmien mukaan kevääseen mennessä ja höyrykattilat siihen sijoitettiin Anianpellon Mustaniemessä. Sotakuljetuksiin laiva ei ehtinyt, sillä Krimin sodan eli Oolannin sodan rauha oli solmittu maaliskuussa Pariisissa. Suomi siirtyi rauhan tehtäviin ja välitti liikennettä Päijänteen pohjoispäässä olevan Jyväskylän ja eteläpäässä sijaitsevan Anianpellon välillä ansiokkaasti 11 kesän ajan. Se oli Päijänteen ensimmäinen höyrylaiva.

Lauri Muranen



Julkaistu Päijät-Hämeessä 2.3.2006.