Suomen sisävesilaivastoa komennettiin Anianpellosta

Tasan 140 vuotta sitten Vähä-Äiniön Kuoreniemessä vallitsi vilkas hyörinä. Telakalla, joka oli perustettu vuonna 1856 mutta saanut vuosia viettää hiljaiseloa, valmistauduttiin kahden höyrylaivan kokoamiseen. Toinen näistä oli juuri perustetun Suomen sisävesilaivaston lippualus Velikij Knjas Alexej, jonka kotisatamaksi tuli moneksi kesäksi Anianpellon Mustaniemi.
Vähä-Äiniön telakan vilkkaus ja muukin sotilaallinen toiminta vuoden 1863 Suomessa johtui Puolan kapinasta ja sen aiheuttamasta kansainvälisestä selkkauksesta. Kautta Euroopan uskottiin sodan syttyvän jälleen Venäjän ja toisaalta sen toimia Puolassa arvostelleiden Englannin ja Ranskan välille.
Suomi oli vaaravyöhykkeessä nyt kuten edellisvuosikymmenellä käydyn Krimin sodan aikana. Puolan kapinan lisäksi maailmanpolitiikkaan loivat vuosina 1863-1864 epävakautta Garibaldin joukkojen taistelut Italian yhtenäisyyden saavuttamiseksi, Yhdysvalloissa puhjennut sisällissota ja Preussin hyökkäys Tanskaan.
Jo keväällä 1963 venäläisten kovat otteet Puolan kapinan kukistamisessa saivat Ranskan keisarin Napoleon III:n tulistumaan niin, että hän yhdessä Englannin johdon kanssa lähetti Venäjälle uhkavaatimuksen. Venäjä vitkutteli vastauksen antamista ja varustautui samalla sotaan. Krimin sodan kokemusten perusteella vahvistettiin erityisesti Suomen puolustusta.

Sotaväki marssi ja kulki laivalla

Suomalaista sotaväkeä oli kyllä olemassa, ruotuväkipataljoonia oli perustettu kymmenien vuosien tauon jälkeen juuri Krimin sodan aikana. Nyt nämä pataljoonat koottiin ensimmäistä kertaa yhteisiin harjoituksiin Hämeenlinnaan – tai oikeammin Hattulaan – Vähä-Luolajan kentälle. Yhdeksän pataljoonan vahvuus oli vajaat 4.000, kun mukaan lasketaan myös paikalla ollut Suomen kaarti.
Paljon enemmän oli Suomessa kuitenkin venäläistä sotaväkeä. Kun Helsingissä avattiin syyskuussa ensimmäiset valtiopäivät sitten vuoden 1806, järjestettiin kaupungissa sotilasparaati, johon osallistui yli 20.000 miestä. He kaikki olivat Suomen kaartia lukuunottamatta venäläisiä, sillä suomalaiset pataljoonat oli lähetetty kotiinsa Hämeenlinnasta.
Tällöin Päijänteellä purjehtiva höyrylaiva Suomi sai ensimmäisen ja ainoan kerran toimia siinä tehtävässä, mitä varten se alunperin oli rakennettu eli joukkojenkuljetuksessa. Kuopion tarkk'ampujapataljoona nimittäin palasi kotiseudulleen kulkemalla osan pitkästä matkasta laivakyydillä Anianpellosta Jyväskylään.
Virallisen selityksen mukaan sotilasparaati Helsingissä juhlisti valtiopäivien avaamista. Todellisuudessa venäläiset sotilaat oli tuotu kaupunkiin siksi, etteivät suomalaiset innostuisi valtiopäivistään ja keisarin vapaamielisestä politiikasta liikaa ja ryhtyisi kapinoimaan puolalaisten tavoin.

Sisävesilaivasto kiireesti kokoon

Samaan aikaan kun Suomi höyrysi Päijänteellä vetäen perässään sotamiehiä täynnä olevia proomuja, kirjoitettiin Helsingissä turkulaisen W:m Crichton & Kumpp:n telakan ja venäläisen Suomeen sijoitettujen joukkojen esikunnan kesken sopimus laivojen rakentamisesta niin Päijänteelle kuin Vanajavedelle. Näsijärvelle tulevan laivan rakentaminen annettiin Tampereen konepajalle.
Tätä ennen sisävesien laivat oli tehty puusta, mutta Crichtonin kokemuksen ja sisävesilaivaston synnyn myötä alkoi rautalaivojen kausi. Uutta oli myös potkuri siipirattaitten sijasta työntöpelinä. Asia oli niin uusi, ettei vielä ollut kunnon sanojakaan näille välineille, potkurista käytettiin sanaa "taka-potkotin" ja siipirattaista "pyörät".
Crichtonin telakka oli aloittanut toimintansa vasta vuonna 1861, mutta sen pääomistajalla, alunperin Skotlannista tulleella William Crichtonilla oli kokemusta toimituksista Venäjän valtiolle, sillä hän oli työskennellyt edeltävät vuodet Pietarin läheisyydessä laivoja rakentaen. Hänen telakkansa suora jatko on nykyinen Kvaerner Masa Yards.
Kun Suomi tehtiin talvella 1856 Vähä-Äiniön rannassa, rakentajiksi kutsuttiin laivanveistäjiä Porin seudulta. Sieltä Crichton palkkasi nytkin työnjohtajan, rakennusmestari L. P. Kjäldströmin.

Todelliset hevoset laivoja kuljettamassa

Kjäldströmin johdolla alkoivat peltivasarat paukkua ensiksi Aurajoen rannalla. Sekä laivat että niiden höyrykoneet rakennettiin Turussa. Marraskuussa Kjäldström kävi ensimmäisen kerran tutustumaan Vähä-Äiniön Kuoreniemeen ja aloitti siellä samalla valmistelutyöt laivojen kokoamista varten.
Vuoden vaihteeseen mennessä Vähä-Äiniöllä alkoi olla valmista, mutta niin oli Turussakin. Jo tammikuun kahdeksantena vuonna 1864 kertoi Hämeenlinnassa ilmestynyt Hämäläinen siitä vilskeestä, joka seudulla oli viime päivinä vallinnut. Toistasataa hevoskuormaa oli virranut Turun suunnasta läpi kaupungin. Reki reen perään oli lastattu täyteen Päijänteelle menevän laivan osia.
Samalla tavalla osina kulkivat maaliskuussa myös rautaproomut. Niitä kuljettamaan ei tosin tarvittu kuin 36 hevosta proomua kohti. Ja kun Hämeenlinnaan vietiin sinne tilattu höyrysluuppi, se vietiin kokonaisena ja vain kuuden hevosen vetämänä.
Rautalaivojen teko vaati toisenlaisia taitoja kuin mihin perinteisillä laivaveistämöillä oli totuttu. Niinpä William Crichton ilmoitti Hämäläisessä helmikuussa, että Vähä-Äiniön telakalla olisi tarjolla työtä peltitöihin tottuneille sepille. Mestari Kjäldström johti laivojen kokoamista telakalla kahden ja puolen kuukauden ajan huhtikuun loppuun asti. Turussa valmiiksi muotoillut pellit niitattiin yhdeksi kokonaisuudeksi.

Vesillelasku jäiseen Päijänteeseen

Päijänne oli toukokuun 21. päivänä vielä jäässä, kun valmistuneet alukset lykättiin Kuoreniemen telakalta vesille. Niitä oli kerralla neljä, kun proomutkin lasketaan mukaan. Leopold Toppeliuksen tilaama varppaaja Toinen nostatteli höyrynpainetta jo samana iltana, valtion tilaamat alukset odottelivat virallista vastaanottotarkastusta.
Tarkastusta johti kapteeniluutnantti Gustaf Jägerskjöld, joka oli nimitetty laivaston edustajaksi Suomeen sijoitettujen joukkojen esikuntaan Helsinkiin. Hän oli kaksi vuotta aikaisemmin palannut Kaukoidästä. Historiaan Jägerskjöld on jäänyt Vladivostokin kaupungin perustajana, kantoipa tuo kaupunki jonkin aikaa hänen nimeäänkin.
Venäläisiä joukkoja Suomessa oli tuolloin jo 60.000 miestä, joten kyse ei ollut mistään pienestä esikunnasta. Lisäksi Suomen oma ruotuväki harjoitteli edelliskesän tapaan Hämeenlinnassa.
Perjantaina 9. kesäkuuta tarkastettiin Anianpeltoon Mustaniemen laituriin tuodut Velikij Knjas Alexej ja sen rautaproomut tekemällä koepurjehdus Päijänteellä.

Laivaston käyttö jäi suunnitelmaksi

Mihin näin syntynyttä laivastoa oikein tarvittiin? Koska vihollisen pelättiin katkaisevan Suomenlahden meriliikenteen, kuten oli tapahtunut Krimin sodan aikana, haluttiin Suomea puolustaville joukoille luoda turvallinen huolto- ja kuljetusreitti.
Niinpä suunniteltiin, että sotaväkeä ja varusteita voitaisiin kuljettaa Pietarista proomuilla Nevaa pitkin Laatokalle ja sen halki länteen Lahdenpohjaan. Tästä eteenpäin kuljetus tapahtuisi kenttärataa pitkin Saimaan rannalle Putikkoon. Rautatiellä hevoset vetäisivät vaunuja.
Putikosta kuljetus jatkuisi jälleen vesitse Saimaata pitkin. Kaavailtiinpa rautatietä Saimaan Päijänteenkin välille, päätepiste olisi ollut jossain Heinolan seudulla. Anianpellosta puolestaan olisi reilu 70 kilometrin matka Hämeenlinnaan. Täältä huoltoreitti kulkisi vesitse Tampereelle ja siitä eteenpäin.
Suunnitelmaa ei koskaan toteutettu, sillä sotaa ei syttynyt.
leopold_toppelius

Sisävesilaivasto toimi Suomen kaaderiekipaasin voimin. Se koostui Suomesta värvätyistä merimiehistä, joilla myös oli suomalainen päällystö. Ekipaasin komentajaksi oli jo talvella 1863 nimitetty kapteeniluutnantti Leopold Toppelius, joka siihen asti oli kesäisin toiminut Päijänteellä seilaavan Suomen päällikkönä.
Näsijärvellä purjehtivan Velikij Knjas Vladimirin päällikkönä oli luutnantti Fredrik von Schantz. Hämeenlinnaan puolestaan oli sijoitettu höyrysluupit Udatscha ja Strela.Päijänteelle kulkevan Velikij Knjas Alexejn - ruotsiksi Storfursten Alexej ja suomeksi Suurruhtinas Alexei - päällikkönä oli aluksi luutnantti Carl Cajander ja myöhemmin Julius Thitz. Hän toimi Alexein päällikkönä aina vuoteen 1872 asti.
Laivastolla oli käytössään kaksi rautaproomua Päijänteellä sekä puuproomut Hippopotam ja Sivutsch. Talvisin ekipaasin miehet asuivat Katajanokan merikasarmilla, mutta kesäksi oli Anianpellossa miehistölle varattu oma talo. Laivaston komentaja Leopold Toppelius (kuvassa) asui kauppias Wirzeniuksen talossa.
Suurruhtinas Alexei oli Toppeliuksen lippulaiva. Tosin hänen ajatuksensa taisivat seurata useimmin varppaaja Toisen kuin sotalaivan kulkua, mutta se onkin jo aivan toinen tarina.

Lauri Muranen



Lähteitä
Suomen historiassa ei Päijänteen laivastosta ja sen toiminnasta ole yhtenäistä selvitystä, koko Puolan kapinan aiheuttama varustautuminen jäi samanaikaisen kotoisen valtiopäivähuuman varjoon. Lyhyitä mainintoja siitä löytyy ennen muuta ajan sanomalehdistä sekä tietenkin kaikkien Päijänteen laivahistoriasta kiinnostuneiden raamatusta, Aulis J. Alasen kirjasta Höyrylaiva Päijänteellä.



Julkaistu alunperin Päijät-Hämeessä 30.12.2003