Tehin uppoaminen

Seuraava tarina liittyy jatkosodan alkuaikoihin. Näinä päivinä tulee nimittäin kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun matkustajalaiva Tehi upposi Pulkkilansalmen lähellä. Sodalla oli sikäli osuutta tapahtumaan, että myös laivojen valojen käyttöä täytyi säännöstellä.
Höyrylaiva Tehi liikennöi Lahden ja Kuhmoisten välillä. Nopeana aluksena se oli jo sunnuntaina 3. pnä elokuuta 1941 suorittanut yhden edestakaisen matkan Kuhmoisten ja Lahden välillä. Sitten illalla klo 20 se lähti kohtalokkaalle matkalleen kohti lahtea. Se poikkesi ennen onnettomuutta vielä Padasjoella ja Kelventeellä ja lähestyi Pulkkilansalmea noin klo 0.30.

tehi1
Tehi oli vanha jo vuonna 1875 valmistunut alus. Se oli aikanaan Päijänteen nopein matkustajahöyrylaiva.

Väylällä havaittiin tukkilautta, mutta sitä ei oltu åimeästä vuorokauden ajasta huolimatta varustettu tarpeellisilla valomerkeillä. Lautta onnistuttiin väistämään, mutta samalla havaittiin hinaaja-aluksen lähestyvän. Tällä aluksella ei ollut mitään sivuvaloja, kun sen sijaan hinaaja-aluksesta voitiin nähdä Tehin alahangan puolella punainen lamppu, joka osoitti laivan suunnan. Hinaaja otti kuitenkin kursin suoraan Tehin vasenta laitaa kohti. Tehin päällikkö, merikapteeni G. Nyroos antoi hinaajalle merkin, että se kulkee omaa suuntaansa. Tähän merkkiin ei vastattu, vaan se kääntyi vielä enemmän vasemmalle. Tästä johtuen Tehin päällikkö päätteli, ettei ollut muuta tehtävissä kuin komentaa aluksensa ottamaan täyttä vauhtia taaksepäin. Yhteentörmäys ehti kuitenkin tapahtua ja Kymin lauttausyhdistyksen hinaaja Rapu iskeytyi Tehin vasempaan laitaan miehistön tilojen kohdalle ja sen keula tunkeutui Tehin sisälle noin kolmanneksen aluksen leveydestä.
Törmäyksen sattuessa istuskelin erään laivamiehen kanssa laivan konttorissa. Toimin nimittäin silloin aluksen konttoristina. Luulin ensin, että laiva oli ajautunut Pulkkilansalmen karikolle, mutta kun menimme ottamaan tilanteesta selvää, totesimme, että laivan keulassa III luokan salongissa pöydät ja tuolit uiskentelivat vedessä. Vesi nimittäin syöksyi suurella voimalla Tehiin, kun laivat olivat irtautuneet. Tehiä kyllä yritettiin ajaa keula edellä maihin, mutta konemestari ei enää saanut konetta käyntiin. Niinpä matkustajia kehotettiin menemään aluksen peräpäähän, mutta eihän siitä enää pitkäaikaista iloa ollut.
Kun sitten selvisi, ettei Rapu ollut vaurioitunut, alkoivat matkustajat ja miehistö siirtyä lähelle kutsuttuun hinaaja-alukseen. Hinaajan pienestä koosta johtuen Tehin noin 30 matkustajaa ja miehistö täyttivät aluksen, joten matkustajilla ei ollut mahdollisuutta ottaa mukaansa matkatavaroitaan.
Kun sitten tuli aika jättää laiva, otin kassan mukaan ja mietin panenko konttorin oven lukkoon vai en. Suljin kuitenkin oven mutten lukinnut ja se osoittautui oikeaksi toimenpiteeksi. Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon, että vaikka otin laivan kassan mukaani, jäi oma 500 markan raha hyttiin. Kerroin tämän laivan emännälle ja hän löysi sen ylösnostetusta aluksesta, kuivasi raudalla ja lähetti hiukan tummuneen rahan postissa allekirjoittaneelle.
Ravun kannella saimme sitten seurata, miten Tehi vajosi noin kahdeksan minuutin kuluttua yhteentörmäyksestä keula edellä Päijänteeseen. Samalla kuului katkonaisia äänimerkkejä, kun syntyneet aallot löyvät höyrypilliin vievään vaijeriin. Paikalla oli melko matalaa ja Tehin savupiipusta jäi noin metri veden yläpuolelle.
Eräänä yksityiskohtana mainittakoon, että Suomen soitin oli vienyt hanureita pommituksilta suojaan, mutta kun kaupunkeja ei sodan alkuvaiheessa paljon pommitettu, niin ne päätettiin tuoda takaisin liikkeisiin. Ne olivat pakattuina puulaatikoihin, jotka sitten ajelehtivat vastakkaiselle rannalle. Myöhemmin niitä sitten myytiin huutokaupalla Vesijärven satamassa.
Tehi nostettiin roomujen avulla ja sen taru matkustajalaivana oli lopussa. Se oli silloisista matkustajalaivoista vanhin (rakennettu vuonna 1875) mutta oli nopeakulkuisin. Alkujaan se liikennöi Jämsä-nimisenä. Vapaussodan jälkeen laiva siirtyi heinolalaisille omistajille ja välitti liikennettä Lahdesta Heinolaan vuosikymmenen ajan Heinola II nimisenä. Tämän jälkeen laiva siirtyi Jyväskylä–Päijänteen laiva Oy:lle ja sai nimekseen Tehi.
Tämä nyt sattunut onnettomuus ei ollut ainoa laivalle sattunut, vaan viime vuosisadan alussa Lainetar-niminen alus ajoi sen upoksiin Judinsalon lähellä. Yhteentörmäystä käsiteltiin Luhangan käräjillä, jonka puheenjohtajana toimi hovioikeuden asessori P. E. Svinhufvud Heinolan tuomiokunnan tuomarin ominaisuudessa. Tämän oikeusjutun Lainetar hävisi, kuten myös Rapu tämän viimeisen.

Olavi Etelä

Esitelmä pidetty Asikkalan Rotaryklubissa 2.8.2001