apteekki
Vääksyn apteekki Kanavatien varrella, vasemmalla Myllytie. Apteekin ulkorakennus halkopinojen takana. Ulkorakennuksen päädyssä talli. Koirankoppi tallin ja Myllytien välissä. Keskellä pihaa limonaditehdas. Oikealla Asikkalan Kirja- ja Paperikauppa.

Apteekin lukkojen hoitoa

Vääksyn apteekkari Anders Gustav Blåfieldin kuoltua leski Sylvia hoiti apteekkia ja hänen jälkeensä tytär, proviisori Anita (Nita) Seppälä. Nita jäi pian leskeksi. Poikansa Aarnon kanssa he asuivat apteekin pihan perällä ulkorakennuksen toisessa kerroksessa.

Pihapiiriin kuului bakari, joka oli toiminut leipomona ja limonaditehtaana. Lisäksi pihalla oli kaksikerroksinen leikkimökki ja koirankoppi. Bakarin ja apteekin välissä oli iso koivu ja sen juurella sijaitsi puutarhapöytä ja tuolit. Puun varjossa pulska apteekkari Affe tapasi istuskella kessutupakan savuja puhallellen.

pojat
Aarno Seppälä kaverinsa kanssa sotatalvena 1942 apteekin piharakennuksen edustalla.

Vietin joka kesä muutaman viikon Aarno-serkun luona. Kesällä 1944 olin 7-vuotias ja Aarno oli 11 kk nuorempi.

Bakarin ovessa roikkui iso lukko, joka oli yleensä visusti kiinni. Nyt se oli unohtunut auki. Livahdin Aarnon kanssa sisään. Siellä oli paljon pulloja, olihan se ollut joskus limonaditehdas. Yhdessä purkissa näytti olevan jotain tummaa ja paksua ainetta - tervaahan se oli hajusta päätellen. Tervalla estettiin veneen pilaantuminen.

Autetaanpa aikuisia! Mikä ei saa pilaantua? Kierros pihapiirissä osoitti, että vain sepän tekemät lukot olivat mustia ja niissä näkyi ruostetta. Niinpä päätimme suojata lukot mustalla maalilla. Pensseli mukaan ja pian oli bakarin lukko maalattu ja apteekin neljä lukkoa, lisäksi piharakennuksista monta lukkoa.

Tervasimme huolellisesti kaikki mahdolliset lukot. No se kävi nopeasti isolla pensselillä. Huomasimme sitten, ettei terva kuivunutkaan heti, vaan sormet tarttuivat siihen kiinni.

limonaditehdas-3
Apteekin limonaaditehdas, jossa oli myös leipomo eli bakari sekä viinatislaamo .

Homma oli juuri valmis, kun Emma tuli apteekin keittiön ovesta ulos. Hän meni bakarin ovelle ja laittoi avaimen lukkoon. Avain ei kääntynyt, koska hän oli viime käynnillään unohtanut kääntää lukon kiinni Avatessaan ovea hänen kätensä tarttuivat tervaan.

Hetken ihmeteltyään hän harvinaista kyllä meni juosten takaisin apteekkiin, mutta sai lisää tervaa sormiinsa keittiön lukosta.
Pian tuli ulos Nita ja apteekkari, koska asiakas oli myös saanut tervaa oven kahvasta sormiinsa.

emmi-ja-affe
Emmi-apulainen ja Affe-apteekkari tällä kertaa iloisina apteekin keittiön ovella.

Nurkan takaa katsellessa tuli epäilys, että tervaaminen ei tainnut olla aikuisten mielestä kuitenkaan hyvä teko, joten piiloutuminen näytti olevan tarpeellista, kunnes terva kuivuu.
Piilouduimme koirankoppiin, jonka aukon suojana roikkui filttiläppä. Pian alkoi kuulua huutoja, missä pojat ovat. Pihalle ilmestyi koko apteekin henkilökunta. Joten kohta joku kurkistaisi koirankoppiin. Nita tuli katsomaan koirankoppiin ja nosti oviläppää.

Ei näkynyt ketään. Olimme jo aikaisemmin huomanneet, että kun seinässä olevalle listalle asetti jalat ja kädet vastapuolelle, niin siinä voi punnertaa itsensä vasten kattoa. Näin koppi näytti tyhjältä.

Tervan kuivuminen näytti vievän kauan ja otimme pienet päiväunet. Koirankopin huono puoli oli, ettei siellä ollut ruokaa, eikä juotavaa, koska ei ollut koiraakaan. Niinpä piti lopulta mennä Nitan kotiin janoa sammuttamaan.

affe
Apteekkari Alfred Strandberg istuskelee apteekin pääoven tasanteella.

Nita kysyi olimmeko tervalla sotkeneet apteekin kaikki lukot. Eihän me mitään oltu sotkettu, mutta meidän ruosteensuojaustoimia ei näytetty mitenkään arvostettavan.

Saimme aikamoisen selkeän selvityksen tervan oikeasta käytöstä. Apteekin henkilökunta hinkkasi tervat lukoista ja me saimme kaamean rangaistuksen. Jouduimme ensin piiskattaviksi ja sitten mikä pahinta meidän piti pyytää anteeksi Affe apteekkarilta. Hän istui normaalisti pihan koivupuistikon puutarhapöydän ääressä tupakalla.

Menimme sinne hirvittävään tehtäväämme. Affe oli mielestämme lihavampi kuin oli pitkä ja epäilimme ettei kätemme edes yhdessä ylettäisi hänen ympäri anteeksipyynnön halaukseen. Homma sujui kuin sumussa. Pelkäsimme häntä enemmän kuin mustalaisia.

No Affe puhalsi savut silmillemme ja vaati meitä vakuuttamaan, ettemme enää koske hänen tervaansa. Me myönsimme, ettei tämän rangaistuksen jälkeen tervaaminen tulisi missään tapauksessa mieleemme.

Yrjö Blåfield, insinööri
Kirjoittaja on apteekkari Blåfieldin pojanpoika



Valokuvat ja taulu yksityisomistuksessa.

Julkaistu sivustolla 1.3.2011.